Kalastuskirjat

[Juha_Ojaharju]

Mitkä ovat mieluisimpia kalastuskirjojanne? Mitä kirjoja voitte suositella muillekin?
Tänne voi laittaa vinkiksi muille palstalaisille kaikki lukemisen arvoiset kalastuskirjat.

Tässä on kaksi ehdottomasti parasta lukemaani hauenkalastuskirjaa.
Kummassakin kirjassa käsitellään etupäässä täkyongintaa ja siihen liittyviä asioita.

Ruotsalaisen Luis Rasmussenin Så fångar du storgäddan sekä
Brittiläisen Mick Brownin Pike fishing - The practise and the passion



Luis Rasmussenin kirja löytyi tuolta: http://www.bokborsen.se/
Ja täältä Mick Brownin teos: http://www.abebooks.com/

[Perhokalastaja]

Varsinaisia kalastuskirjoja en juuri nyt ole lukenut, mutta mm. Martti Väisäsen "Metsien kultaa, vetten hopeaa" sekä A.E. Järvisen "Valitut Tarinat" on tullut viime päivinä luetuiksi ja viimeksi mainitun kirjailijan "Särkyvää Kirkkautta" on meneillään. Mainitsemani kirjat ovat lähinnä eränovelleja, mutta sivuavat melkoisesti myös kalastusta. Järvisen tarinat ovat paljolti ajalta ennen toista maailmansotaa ja vähän sen jälkeen. Väisäsen tarinat pääsääntöisesti hieman lähempää meidän aikaamme ja mielestäni Väisänen "kalastaa" melkoisesti enemmän.

Kirjoja lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että ennen kaikki olisi ollut paljon paremmin. Oli vapaata, avaraa luontoa, riistaa sekä kalaa, eikä sen ajan erämies tuntenut juurikaan huolia. Pelättävää ei ollut, koska kairassa ei juuri muita ihmisiä liikkunut.
Vedet virtasivat kahlitsemattomina ja mm. lohi nousi moniin sellaisiin jokiin, joista sitä ei enää ole tavoitettavissa. Järvisen novelleissa ollaan miltei joka tarinassa rakotulilla, tai ainakin tehdään tulet tervaskantoon. Joko maassa olevaan tai maasta irti väännettyyn ja nukutaan havuvuoteella louevaatteen alla. Melkeinpä niin, että kateeksi käy.
Mieleenpainuvaa Järvisen kirjoissa on mielestäni se, että tuolloiset lapin kanta-asukkaat ovat olleet hyvin uskovia, luonnon ennusmerkkejä pelkääviä ja niitä kunnioittavaa eränkävijäkansaa. Toisinaan hyvinkin voimakkaita fyysisesti, erittäin taitavia, nokkelia, osaavia ja pelottomia, mutta kuitenkin toisaalta hyvinkin taikauskoisia.

Vaikka en metsästä - olen vapaa-ajankalastaja - kiehtoo karhun, hirven tai ahman metsästyskertomukset, kunhan välillä muistetaan käydä vaikka verkoilla. Ja nämä kirjailijat muistavat. Hyvää ajanvietettä, kaikkiaan. Suosittelen.

[Perhokalastaja]

Nyt tuli luettua Izaak Waltonin Oivallinen onkimies suomenkielisenä käännöksenä. Jännä huomata, kuinka paljon ns. "nykytietoa" jo tuolloin - 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla - kirjoittajalla on ollut. Toisaalta joidenkin kalalajien tai ankkojen syntyminen (mm. mudasta) huvittaa. Myös kaloja tappavat sammakot saavat hymyn lukijan huuleen, ainakin minulla kävi niin. Kirjan teksti on hyvin viehättävään, tuon ajan muotoon kirjoitettu (käännetty) ja kaikkineen mukavaa luettavaa. Merkillepantavinta tekstissä oli, että tuon ajan after fishing on painottunut paljolti laulamiseen, joskin punssiakin taisi kohtuullisesti kulua. Suosittelen kirjaa jokaisen sen käsilleen saavan luettavaksi.

[Perhokalastaja]

Euran kunnankirjastosta löysin John Buckland'in kirjan Oivallinen Perhomies. Mukava läpileikkaus perhokalastuksen kehitykseen antiikin ajoista "nykypäivään" (painettu 1991). Kirja on hienosti kuvitettu ja teksti on ns. maalaisjärjellä ymmärrettävää. Mukava "tietopankki" perhokalastajalle, eli lisätietoa entisten tueksi. Suosittelen luettavaksi, ken kirjan käsiinsä löytää.